sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Menneen talven lumia ja kevättä rinnassa

Jyväskylässä ei ole päässyt hiihtämään enää pariin viikkoon, joten kevät on Keski-Suomen korkeudella lopullisesti vastaanotettu. Niinpä on aika kerrata mennyttä talvea ja suunnata katse kohti kesän uusia haasteita.

Kulunut talvi oli minulle edellisistä poikkeava monessakin suhteessa. Se toi mukanaan mm. seuran vaihdon, suksimerkin vaihdon ja uuden työn. Eli monta isoa muutosta aiempaan. Monesti muutoksiin liittyy haasteita, mutta samalla myös mahdollisuuksia. Koin, että nämä muutokset olivat pitkälti positiivisia muutoksia, jotka toivat uutta mielenkiintoa tekemiseen. Suurimmat haasteet liittyivät ajankäyttöön, joka vaati erityistä suunnitelmallisuutta, mikäli halusi päivän harjoituksen ylipäätään tehdä.

Uusi elämätilanne vaatii kekseliäisyyttä ja luovuutta, että päivään saa mahtumaan kaiken haluamansa tekemisen. Vähemmän tärkeästä tekemisestä on luovuttava ja tärkeään keskityttävä.

Viimeiseksi kisakseni jäi tänä talvena Ukkohalla-Paljakkahiihto 2.4. jossa matkana oli 45 km.

Talven parhaaksi onnistumiseksi kiteytyi Imatran SM-hiihdot, joissa ylsin sijalle 6. henkilökohtaisessa 10 km kisassa ja hiihdin kelpo suorituksen myös viestiosuudella Kangasniemen Kalskeen väreissä. Hyviä onnistumisia talven mittaan tuli myös kansallisissa kisoissa, kuten maaliskuun lopulla Saarjärven keväthiihdoissa  ja Kuukan hiihdoissa Uuraisilla. Lisäksi pitkissä hiihdoissa onnistuin erityisesti Tervahiihdossa ja Vuokatti-hiihdossa maaliskuun puolivälissä.

Myös epäonnistumisia mahtui mukaan, mutta niillekin on oltava paikkansa, jotta osaa iloita ja arvostaa entistä enemmän onnistumisiaan.

Erityisesti alkutalvea vaikeutti Keski-Suomesta yhä pohjoisemmaksi karkaava lumiraja ja tänäkin vuonna pääsin hiihtämään luonnonladuilla vasta pitkälle tammikuun puolella. Niinpä marras- ja joulukuu menivät lyhyttä ja tasaista ensilumen latua kiertäessä sekä jalkalenkkiä tehdessä. Lumettomuus vaikeutti myös uuden suksikaluston testaamista ja varsinainen testaaminen onnistui vasta helmikuun puolella kivien vihdoin peityttyä laduilta.

Myöhään tulleesta talvesta johtuen olisin halunnut kovasti lähteä vielä jatkamaan hiihtokautta pohjoiseen esimerkiksi Lapponia-hiihtoon, mutta lomapäväni eivät riittäneet tässä vaiheessa viikon vapaaseen.

Onneksi kevät koittaa ja en ehdi kauaa murehtia lyhyttä hiihtkautta. Kevät tuo uutta myös pyörärintamalle, sillä saan alleni uuden pyörämerkin Crocbiken. Uutena tuttavuutena on 27,5" kiekoin varustettu täysjousto, joka on erittäin kevyt ja huippuosasarjoin varusteltu. Tilauksessa on myös jäykkäperäinen 29", joka tulee hieman myöhemmin keväällä. Odotan malttamattomana päästä ajamaan sulille poluille uusilla tuttavuuksilla. Ensivaikutelma 27,5" täysjoustosta oli vakuuttava. Sen parhaina puolina koin keveyden, nousutehokkuden ja käsiteltävyyden tiukoissa paikoissa.


Ensimmäinen koeajoni Crocilla oli lumikelissä.

Ennen  pikkupolkujen sulamista nautin juoksemisesta keväisissä illoissa, jolloin töiden jälkeenkin ehtii juosta valoisassa. Joka lenkillä huomaa kevään hieman edistyneen. Katupölykausi on tällä hetkellä erityisen paha, joten kiertelen lenkillä järvien rantoja pitkin ja tarkkailen jäiden sulamista.

Treenien suhteen vietän leppoisaa jaksoa, johon eivät kuulu kovat harjoitukset vaan kuntoa ylläpitävä kevyt lenkkeily ja pihatyöt. Olen suunnitellut avaavani pyöräkisakauden toukokuun puolessa välissä paikallisen Ride cupin kilpailussa kotinurkilla.

Levittelin tuhkaa voimaksi mustaherukkapensaille. Puuntuhkassa on kaikki kasvien tarvitsemat alkuaineet.

Kaunista kevättä, odotellaan hiirenkorvia
Terkuin Sini