Ensi talvea kohti

Nyt se on julkaistu, nimittäin ensi talvena lunta pöllyttävä naisjoukkue: Kalske/Compressport Team (Terttu Lappi, Silja Tarvonen, Heini Hokkanen ja minä). Joukkueen motto on kuvaava: "Aina voi voittaa". Mahtavaa, että unelma kovaan joukkueeseen kuulumisesta toteutui ja saan edustaa ensi talvesta lähtien vakuuttavaa joukkoa yhtenä neljästä naishiihtäjästä. Tiimiin kuuluminen tuo uutta intoa ja kipinää kilpailemiseen vielä näin "vanhoilla päivillä". Joukkue tulee olemaan iskukykyinen viesteissä sekä osoittamaan kovia suorituksia myös henkilökohtaisilla matkoilla. Tiimin varsinainen julkistamistilaisuus pidettiin Savonlinnan Tanhuvaarassa perjantaina 21.8., jolloin kokoonnuimme yhteiseen palaveriin ja kuvauksiin sekä lehdistötilaisuuteen. Seuratkaa talven mittaan naistiimimme vauhdikasta menoa Suomicupin ja SM-viesteissä sekä tietenkin myös henkilökohtaisilla matkoilla. Ensi talvena henkilökohtaisilla matkoilla edustan Kangasniemen Kalsketta ja viesteissä Kalske/Compressport Teamia.

Teamin hiihtäjät vasemmalta: Terttu Lappi, Heini Hokkanen, Silja Tarvonen ja Sini Alusniemi

Juoksujalkaa kohti ensi talvea

Vaikka hiihtiimin kautta talvi tuntuu jo konkreettisesti olevan lähellä, kuluu kesä vielä lokakuun alkuun saakka pitkälti pyörän selässä. Olen käynyt tänä kesänä vielä asteen verran raskaampia kisoja mitä aiemmin ja saanut sitä kautta entisestään kovuutta kohti ensi talven koitoksia.

Edellisen kirjoitteluni jälkeen pyöräkisojen tahti on vain tiivistynyt ja olen kilpaillut lähestulkoon joka viikonloppu. Messilän Bike Weekendin jälkeen välissä on ollut vain kaksi viikonloppua ilman pyöräkisaa ja niistäkin toisena oli reilu 8 km juoksukilpailu. Toistaiseksi kunto on kuitenkin kestänyt tämän kisarääkin erinomaisesti ja "pyöräjalka" on alkukesää paljon vahvempi.

Kronologisesti edeten aloitan kertomaan tähän astisesta kesän kohokohdasta, nimittäin Jämi84:ssä 1.8. ajamastani ensimmäisestä voitosta. Oli aivan mahtavaa voittaa vihdoin juuri tuossa kisassa useampien aiempien epäonnistumisten jälkeen! Erityisesti, kun voitto tuli reilusti ajamalla, sillä naisilla oli kisassa esimerkillisesti oma lähtö ja peesailu ei vaikuttanut enää ratkaisevasti lopputuloksiin. Irroittauduimme Viron Greete Steinburgin kanssa 20 km jälkeen omille teillemme ja ajoimme parina viimeisille kilometreille vuorovedolla. Lopun viimeisessä kovassa nousussa n. 3 km ennen maalia iskin peliin kaikki mitä jaloista löytyi ja huomasin Greeten jäävän taakseni. Maalissa oli aivan mahtava fiilis, ja tuntui että käänsin vihdoin onneksi Jämi84:ssä minua monena kesänä kiusanneen epäonnen. Nostin pyöräilyosuuden jälkeen itseni samalla Jämi 147 triplan johtoasemaan, josta lähden puolustamaan viime vuotista kokonaiskisan voittoani viimeiseen juosten käytävään osakilpailuun ensi viikonloppuna.

Tulokset http://www.jami147.fi/images/jami84_2015/84_tulokset_2015.pdf

Alkumatkasta  naisletkaa vetämässä

Voittoseppele kaulassa

Heti Jämin jälkeen seuraavan viikon tiistaina lähdimme aamuvarhaisella ajamaan Norjan Skibotniin, jossa vietimme vajaan viikon upeissa vuonomaisemissa muutaman muun Jypsiläisen kanssa. Tarkoituksena oli ensin ajella muutama päivä maisemalenkkejä ja palautella matkasta luutuneita jäseniä. Lauantaina 8.8. oli edessä 68 km mittainen Lavkarittet maastopyöräkilpailu, joka järjestettiin tänä vuonna jo 17. kertaa. Kilpailu lähtee Hattengista, kulkee tunturin yli Kitdalenista Skibotnlaaksoon ja maali on Skibotnissa. Skibotn sijaitsee 120 km päässä Tromsasta ja 50 km päässä Kilpisjärveltä. Majapaikkamme oli sijainniltaan erinomainen, sillä majoituimme Brennfjällenin leirintäalueella n. 10 km päässä maalista ja itseasiassa kilpailureitti meni suoraan leirintämökimme ikkunan edestä. Leirintäalueella oli kotoisa tynnyrisauna sekä kirkasvetinen ja erittäin raikas tunturipuro, jossa oli loistava antaa kylmähoitoa jaloille. Leirintäaluetta piti muuten suomalaispariskunta, joka oli erittäin palvelualtis ja värväsi kisaan upean kannustusjoukon sekä suomenliput liehumaan. Kisassa kivuttiin n. 10 km mittainen vaihtelevan jyrkkyinen nousuosuus, jonka korkein kohta on 840 m merenpinnan yläpuolella. Nousun jyrkin osuus on muuten venäläisten sotavankien rakentama vanha huoltotien pohja, joka on sittemmin hajonnut irtokiven lohkareiksi ja paikoin erittäin tarkkaa ja raskasta kivuta. Oli hienoa ajaa tuo kisa tänäkin vuonna upeissa maisemissa yhdessä Juhan kanssa. Kisafiilis pysyi katossa koko matkan ajan, vaikka kengät kastuivat lukuisissa jääkylmissä tunturipuroissa ja varpaat pääsivät hieman palelemaan. Jaksoin hyvin koko kisan ja lopun 12 km mittaisella maasto-osuudella oli hienoa tykittää rennosti menemään. Viime vuoden tapaan korjasin kisassa naisten elite-sarjan voiton.

Tulokset http://www.eqtiming.no/Result/?eventUID=18732

Brennfjällenin leirintäalueen upeat maisemat

Siiman uittoa jäämeressä

Kahden onnistumisen jälkeen seuraavan viikon lauantaina 15.8. olikin vuorossa epäonnistuminen, kun viime tingassa toteutettu reissu Ruotsin suurinpaan maastopyörätapahtumaan CykelVasaan meni penkin alle kilpailun osalta. Osasin kilpailun noviisina pelätä etukäteen kaikkea muuta paitsi totaalista kisan päättänyttä pummilenkkiä, joka johtui liikenteenohjaajan puuttumisesta strategisesta risteyksestä. Kisa alkoi osaltani hyvin ja pääsin puikkelehtimaan valtavassa väenpaljoudessa alun pitkässä nousussa hyviin asemiin tietääkseni sijalle 4., jota kohensin myöhemmin ennen harhaan ajoa parhaimmillaan vielä sijalle 3. Olin siis naisten kisassa kiinni jopa himmeimmässä mitalissa ennen uskomatonta varsin suuressa porukassa tapahtunutta "onnettomuutta" puolimatkan jälkipuoliskolla noin 55 km kohdalla. Muistan vieläkin uskomattoman tunteen, kun tajusin mitä oli tapahtunut, olin ajanut miesporukasn keskellä pitkää alamäkeä useita kilometrejä väärään suuntaan ja alhaalla porukka alkoi jupisemaan ja hiljensi vauhtia. Kukaan porukasta ei ymmärtänyt, miten reitiltä vikaan ajo niin isossa risteyksessä oli mahdollista. Oikea reitti olisi jatkunut paljon pienemmälle hiekkatielle ylös oikealle ja isompi "pääväylä" jatkui suuntaan johon vahingossa ajoimme. Risteyksessä ei ollut mitään nuolta tai lippusiimaa estämään väärään suuntaan ajoa, ja liikenteen ohjaus oli vain "luonnollisen" henkilön varassa, joka tässä tapauksessa oli ollut varsin luonnoton.  Pettymys oli valtava, kun tajusin aikamenetyksen olevan yli 20 minuuttia ja sillä välin ohi oli ehtinyt kovavauhtisessa kisassa kokonaisuudessaan useita satoja kuskeja ja ehkä 15 naista. Oli täysin ulkona hyvistä sijoista ja fiilis muuttui surkeaksi. Köröttelin hiljalleen maalia kohti ja viimeisellä huoltopaikalla soitin Juhan hakemaan minut kyytiin.

Onneksi reissu meni muuten hyvin ja Eetu pääsi ensimmäistä kertaa isolle risteilijälle, jossa oli kaiken lisäksi erittäin maittavaa ruokaa. Myös Ruotsin maaseutu Sälenissä ja Morassa oli erittäin kaunista ja sikäli näkemisen arvoista. Kisarata on erittäin kovavauhtinen, jossa kisan kulkuun vaikuttaa liikaa peesaaminen ja hyvään letkaan pääsy. Naisten kisan arvoa ainakin minun silmissäni lisäisi, jos naisille olisi siellä oma lähtö. Omassa lähdössä ajaminen tekisi kisasta lisäksi paljon turvallisemman, sillä riski massakaatumisiin vähenisi. Lukuunottamatta järjestäjien mokaa liikenteenohjauksessa kisa oli hyvin järjestetty ja tunnelmaltaan kokemisen arvoinen. Sen verran jäi hampaankoloon, että ehkä suuntaan tuonne vielä toistekin hakemaan onnistuneen suorituksen :D

CykelVasanin reitti on suurimmaksi osaksi hiekkatietä

Olin Ruotsin reissun jälkeen väsynyt ja allapäin muutaman päivän, mutta keräilin voimia takaisin pikkuhiljaa. Treenailin vain hyvin kevyesti ja olo koheni viikonloppuna sen verran, että päätin ex tempore lähteä lauantaina 22.8. juostuun Jämsän Saunalenkkiin. Kisa oli tunnelmallinen pienehkö hölkkätapahtuma Kankarisveden rannalla, jossa pääsi kisan jälkeen saunaan ja uimaan hyvällä hiekkarannalla. Reitti oli reilun 8,5 km mittainen polkujuoksu, joka kierrettiin kahtena reilun 4 km lenkkinä. Juoksin kisassa toiseksi tuoreen MM-mitalistin Merja Rantasen jälkeen.

Kevyempi viikonloppu kovan kisaputken välissä teki terää, sillä seuraavana viikonloppuna vuorossa oli Saariselällä ensimmäistä kertaa järjestetty kolmipäiväinen etappikilpailu Saariselkä mtb, joka ajettiin pe-su 28.-30.8. Kyseessä oli kokonaiskilpailu, jossa voiton ratkaisi kolmen päivän perusteella laskettu yhteisaika. Ajattavat matkat olivat ilmoitettu 60 km, 80 km ja 50 km mittaisiksi, mutta mittariini kertyi ajoa päiviltä yhteensä lähes 200 km eli matkat olivat tasalukuun pyöristettyjä. Reitit olivat todella hienoja ja hyödynsivät alueen vaarat ja tunturit kiitettävästi nousujen osalta.

Voitin kokonaiskilpailun reilun tunnin ja 16 minuutin eron turvin ennen KiiRi/EGC Meranti tiimiä edustanutta Ruut Vähämetsää. Kokonaisajoaikani oli hulppeat 9 tuntia ja 46 minuuttia eli sunnutain päättäneen etapin jälkeen tunsi ajaneensa. Voin suositella kilpailua kauniina ja erämaisena maastopyöräkilpailuna ylämäkiä rakastaville kuskeille. Itse pidin reiteistä ja niiden tarjoamista haasteista ja toivottavasti minulle järjestyy mahdollisuus seuraavinakin vuosina päästä mukaan.

Alla ajoaikani kullakin etapilla ja kokonaisaika:
Alusniemi Sini/Compressport Team: Kulmakurun kierros (63 km) 3:03:21, Saariselkä mtb (84 km) 4:18:53 ja Kultalan kierros (53 km) 2:34:27, kokonaisaika 9:56:41

Tämä joki ylitettiin kahlaamalla ensimmäisenä kisapäivänä

Kilpailureitillä oli kivikkoista pätkää

Maisemaa Saariselkä mtb-reitiltä

Raskas 84 km taival takana, läpimärkänä ja väsyneenä

Kisan jälkeen oli voittajafiilis

Tyhjentävän etappikisan jälkeen arvelutti, että palaudunko riittävästi seuraavana sunnutaina Jyväskylän Nyrölässä ajettaviin Tähtisadeajoihin, joissa matkana oli 60 km. Olimme kotona vasta myöhään maanantai-iltana ja tiistai sekä keskiviikko meni sumuisessa olossa. Treenasin kevyesti ja lyhyttä lenkkiä, verryttelin jalkoja juoksulenkein ja söin mahdollisimman paljon. Perjantaina olin vielä väsynyt ajaessani vajaan kahden tunnin lenkin ja tuntui, että väsyin siitäkin aika lailla. Lauantaina en tehnyt muuta kuin puolen tunnin mittaisen kevyen hölkkälenkin ja lepäilin mahdollisimman paljon. Kilpailuaamunakin tunsin vielä epänormaalia heräämisvaikeutta ja olo oli tokkurainen. Mutta ihme kyllä kisassa jalat heräsivät noin 10 km ajon jälkeen ja fiilis nousi kattoon, jalat tuntuivat jopa kesän parhailta toisella 30 km kierroksella.

Tähtisadeajot ovat tunnelmaltaan leppoisa, mutta kuitenkin kovia kisakuskeja paikalle keräävä hieno syksyinen tapahtuma. Kisareitti on mukavan nopea, enimmäkseen helppoja polkuja ja kärryteitä sisältävä maalaismaisemassa ajettava reitti, jossa on upea kannustus reitin varressa. Ehdottomasti kokemisen arvoinen kisa, joka erittäin hyvin järjestetty. Maalissa tarjoillaan lämmin keittolounas ja kisassa on hyvät palkinnot. Olin tyytyväinen ajooni ja erityisesti hyvältä tuntuneisiin jalkoihini, jotka karistivat viimeisetkin Saariselän rasitukset kisareitin varrelle. Juha ajoi myös hienosti miesten puolimatkan 3. sijalle tiukassa ja tasaväkisessä kisassa Ismo Perttulan ja Tommi Tuikan jälkeen.

Ensimmäinen kierros -putkelta mennään

Toinen kierros ja vieläkin putkelta :D

Tulokset N 60 km 3 parasta:
1. Sini Alusniemi, 2.14.18
2. Anni Kainulainen, 2.23.47
3. Pauliina Pohja, 2.24.26

Kaikki tulokset
http://www.tahtisadeajot.fi/index.php?option=tulos15


Ensi viikonloppuna minä vaihdan juoksumoodin päälle ja käyn kipittämässä Jämillä 21 km maastossa. Sitten sen jälkeen on vielä kaksi pyöräkisaa, joista toinen on 19.9. Valkeakoskella ajettava SM-maraton ja toinen kisakauden päättävä xcm-cupin päätösosakilpailu Tampereella.

Kuulaita syyspäiviä odottaen
Sini