Kerrompa lyhyesti kustakin kisasta:
Reilun kahden viikon takaiset Leppävirran kansalliset menivät oikein mukavasti ja hiihto oli tehokkaan rennon tuntuista viikko SM-kisojen jälkeen. Latuprofiili on Leppävirralla erittäin nopea ja helppo, minkä vuoksi hermotuksen tulee olla iskussa, jotta vitosen pystyy tykittämään tosi kovaa koko ajan. Olin saanut vireen säilymään hyvin edeltävän viikon juoksulenkkien ja lihasharjoitteiden avulla. Niinpä voitto tuli naisten sarjassa yli minuutin marginaalilla toiseksi tulleeseen. Kisasta jäi hyvä ja luottavainen mieli omaan kuntoon.
Reilu viikko sitten kisattu Jämi 42 oli samalla Craft Triplan päätösosakilpailu perinteisellä hiihtotavalla. Minulla oli kokonaiskisan ykköstila hallussa, kun käsissä oli 20 minuutin johtomarginaali ennen Pauliina Pohjaa. Perinteinen hiihtotapa askarrutti minua, sillä edellisestä perinteisen kisasta oli jo reilut 10 vuotta :) Vaikka olin hiihtänyt harjoituslenkeillä perinteistä hieman normaalia enemmän, ei kovavauhtista perinteisen hiihtoa ollut alla yhtään kilometriä. Niinpä lähdin kisaan puhtaasti kokonaiskisa mielessä ja tavoitteena oli säilyttää johtomarginaali turvallisena. En oikein osannut odottaa kisasta mitään yksittäistä sijoitustavoitetta kokonaiskisan lisäksi. Niinpä kuudes sija ja sekunnin kymmenesosan päässä ollut 5 sija oli ihan kelpo suoritus. Oli hieno tunne voittaa 84 km pyöräilystä, 21 km maastojuoksusta ja 42 km hiihdosta koostunut kokonaiskilpailu ensimmäistä kertaa. Pidän tätä todella arvossa ja nautin erityisesti siitä, että uskalsin mukaan perinteisen kisaan, vaikka jännittikin.
 |
| Jämi Craft Triplan voittajana |
Viime viikonloppu oli rankin rupeama naismuistiin. Sain Jämin jälkeen kurkkuni kunnolla kipeäksi ja perjantaina olo oli sellainen, että olin jättäytymässä jo pois kummastakin viikonlopun kisasta. Olin todella harmissani, sillä edessä oli yksi talven tärkemmistä kisaviikonlopuista. En voinut kuitenkaan luopua yrittämästä ja ajattelin, että lähden vaikka väkisin kokeilemaan Joutsaan miltä hiihto tuntuu ja keskeytän kisan tarvittaessa. Toisaalta ajattelin myös, että Joutsan 7,5 km toimii kuntotestinä Finlandiaa ajatellen, sillä pitkään 50 km kisaan ei voi lähteä sairaana.
Lauantai-aamuna kurkku oli ihan turvoksissa ja nielaiseminen sattui vietävästi, väsytti ja olin todella huonolla tuulella. Jahkasin lähtemistä viimeisille minuuteilla asti, niin että hädin tuskin ehdimme ajoissa liikkeelle. Olimme suunnitelleet ajavamme Joutsasta suoraan Lahteen ja yöpyvämme siellä lauantaista sunnuntaihin, sillä olihan Joutsa sopivasti etelään päin. Nappasin naamaan särkylääkettä, vaikka tiesin sen vievän lihaksista terävän olon ja lähdin kisaan. Olo koheni hieman matkalla ja alkuverryttelyssä kurkkuun ei sattunut enää särkylääkkeen johdosta liikaa. Olo oli muuten vähän uninen ja ylirento. Minulla oli kisaan 1. lähtöpaikka, joten en päässy paljoa nauttimaan väliajoista muihin naisiin. Yritin mennä sen minkä pääsin. Lopputulosta sain jännittää viimeiseen asti, kun Maija Hakala tuli maaliin. Hän meni edelle lopulta 13 sekuntia ja vei voiton. Olin kisassa toinen ja suoritus oli päivän kuntoon nähden kelvollinen. Kisan jälkeen aloin jännittämään olon muuttumista seuraavan päivän Finlandiaa ajatellen.
Illan aikana olo tuntui lupaavalta, eikä kuumetta noussut. Olin päättänyt lähteä aamulla Lahden monttuun, jos kuumetta ei olisi. Yöllä kurkku hieman vaivasi ja unet eivät olleet kovin hyvät, mutta on sitä ennenkin hiihdetty hyvin huonoilla unilla, joten en panikoinut. Kelistä oli tulossa haastava, sillä yöllä oli satanut muutama sentti märkää lunta vanhan lumen päälle, mikä teki ladusta huonoluistoisen. Suksitestissä ennen kisaa sain hyvän fiiliksen päälle, kun huomasin että valkopohja Rossingolini toimi erittäin hyvin tuossa nahkeassa uudessa lumessa. Suksivalinta oli selvä ja ei muuta kuin pienet alkuverryttelyt ja monttuun alas ja valmiiksi lähtöön.
 |
| Yhdessä naisten 20 km voittajan kanssa |
Kisa lähti käyntiin tapansa mukaan kovalla alkurynnistyksellä ensimmäiseen mäkeen, jossa haetaan parhaita mahdollisia asemia kisaan. Jään tuossa alkunousussa voimakkaille miehille väkisinkin, mutta yleensä nousen hyvin jo mäen päällä olevalla leveällä suoralla, jossa on erittäin hyvä ohitella edessä olevia enimmät höyryt päästäneitä kilpailijoita. Saavutin edessä häämöttävää miesporukka nopeasti ja huomasin heti ensimmäisessä laskussa sukseni olevan todella hyvät. Saavutin jokaisessa alamäessä edessä hiihtäneitä ja pääsin mukaan miesten toiseen letkaan, jossa roikuin lähes loppuun saakka. Minua huoltaneelle Juhalle tuli hieman kiire Heinsuon juottoon ja hän ei ehtinyt antamaan pulloa sovitussa alamäessä vaan joutui jäämään tasaiselle kentälle, jossa oli hankala juoda. Jäin siinä miesporukasta ja jouduin hiihtämään yksin muutaman kilometrin ennen takaa tulleita mieshiihtäjiä. En uskaltanut repiä yksin hiihtäessäni kovaa vauhtia, sillä hieman puolikuntoinen olo arvelutti vaan odottelin rauhassa takaatulleita mieshiihtäjiä. Maalissa hämmästelinkin loppuaikaani ja sitä miten vähän olin hävinnyt miesten kärjelle (alle 6 min), vaikka en ulosmitannut itsestäni ihan kaikkea Heinsuon jälkeen. Loppusijani kokonaiskisassa oli 12. ja naisissa voitto tuli 13 minuutin erolla toiseksi tulleeseen.
Haastattelu maalissa: https://www.youtube.com/watch?v=glwOqyrdDXg
Nyt vietetään täällä talvilomaviikkoa ja nautin Eetun kanssa kivoista ulkoilukeleistä. Seuraavana sunnuntaina on edessä perinteiset Pylkön-hiihdot ja samalla Keski-Suomen mestaruusmittelöt 20 km vapaalla hiihtotavalla. Hiihdoissa on nostalgista tunnelmaa, sillä siellä olen voittanut ensimmäistä kertaa jo 14 vuotta sitten N-18 sarjassa Keski-Suomen mestaruuden.
Lumisin terveisin
Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti