torstai 29. toukokuuta 2014

Maastopyöräkisakauden avaus

Pääsin vihdoin avaamaan maastopyöräkisakauteni Jämsä xco:ssa 24.5. Samalla kisa oli tulikaste uudelle pyörälleni 29" hiilikuitu Bergamontille, johon olen hakenut säätöjä kohdalleen kevään ajan. Olen saanut pienillä päivityksillä siitä minulle sopivan pyörän, jossa yhdistyvät isojen renkaiden edut ja runkogeometrian tuoma ketteryys.

Olin palautunut hyvin reilun viikon takaisesta Exstreme Runista, vaikka sain pienen takaiskun heti kisan jälkeisenä päivänä kevyellä maastolenkillä, jossa kolautin huomaamattani pohkeen/sääriluuni pyörän runkoon ja sain siitä lihaksen sisäisen verenpurkauman. Jalka ärtyi oikein toden teolla ja on vieläkin yli viikko tapaturman jälkeen turvoksissa. Kipu ei ole kovasti haitannut pyöräilyä, mutta juoksua olen joutunut välttämään. Pääsin kuitenkin kinesioteippauksen turvin starttaamaan Jämsän pikkukisaan, eikä reitillä onneksi ollut pahasti jalkaa täristäviä osuuksia.

Kisapäivä oli viime viikon hellepäivistä kuumin, mitä pahensi vielä erityisen suuri seuraavan päivän ukkosia enteilevä kosteus. Kisa oli onneksi tavallista myöhemmin vasta klo 16 jälkeen, eikä aurinko ollut enää ihan korkeimmillaan. Olimme paikanpäällä hyvissä ajoin ja aikaa reitin tutustumiseen jäi ruhtinaallisesti. Kiersimme kahdesti reilun 3 km mittaisen radan tutustumismielessä ennen kisaa. Rata oli leppoisa ja helppo ajettava sekä alustan että profiilin puolesta. Reitillä oli vain yksi nousuksi luokiteltava osuus. Silti kisasta tuli raskas, kun rata kierrettiin kahdeksan kertaa. Naisilla oli sama matka kuin miehillä ja voittoaikani naisten sarjassa oli 1.13, millä olisi irronnut miesten sarjassa 4. sija. Kuumuus tuntui äkkiseltään verottavan suoritustehoa ja juomaa olisi saanut olla enemmän mukana. Minulla oli rungossa vain yksi pieni pullo, joka ei riittänyt loppuun saakka. Onneksi ystävällinen järjestelyporukka täytti tyhjän pulloni, jonka sain kahdelle viimeiselle kierrokselle mukaan. Reitin pohja oli kuivaa mäntykangasta ja neulaspolkua, jossa olisi pärjännyt ihan sliksirenkailla. Minulla oli jäänyt pyörään harjoitusrengastus, jossa oli turhan paljon pitoa ja vastaavasti hitautta näin helpolle radalle. Joka tapauksessa voitto tuli selkeästi ja sain hyvän harjoituksen seuraavia koitoksia varten.

Tulokset: http://www.jyps.info/images/Kisatulokset/KSCUP/2014/JamsaMTB2014_Tulokset.pdf

Treenailuiden lomassa olen ehtinyt touhuta paljon pihan kimpussa ja saanut mm. kasvimaan ja kukan siemenet kylvettyä, leikattua jo kertaalleen pihanurmen, istutettua terassikukat ja hankittua laajennetulle terassille kalusteet. Nyt odottelen vain lämpimiä kesäiltoja terassilla oleskelua varten. Ai niin viime vuoden Kontiolahden SM-kisoista saamani riippukeinu odottaa vielä ripustamista johonkin sopivaan kohtaan terassia. Haaveilenkin jo makaavani riippukeinussa lämpimänä kesäiltana lukemassa hyvää kirjaa ja nauttimassa viileää juomaa.

Seuraavaksi kisaohjelmassani on Viitasaari XCO ensi sunnuntaina, jonka jälkeen todennäköisesti Korso mtb 8.6., Laajavuori mtb 14.6. ja perinteinen Lanneveden Juhannusjuoksu 20.6.

Pyörän testausta lähimetsässä

Lämpenevää kesäsäätä toivoen Sini


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Extreme Run Vantaa 17.5.

Huomasin tämän mielenkiintoisen tapahtuman Juoksija-lehden kisakalenterista talvella ja päätin jo silloin osallistua. Porkkanaksi kisaan oli laitettu mukavat rahapalkinnot. Reittikuvauksen perusteella tiedossa oli raskas rata Hakunilan hiihtouria myötäillen ja radalla oli 24 estettä jokaista kahdeksan kilometrin kierrosta kohti. Rata kierrettiin kahdesti, jolloin esteitä tuli ylitettäväksi 16 kilometrin matkalla yhteensä lähes 50. Juoksuosuudet eivät minua etukäteen juuri mietityttäneet vaan lähinnä esteet ja niiden ylittämistekniikat. Niinpä halusin mennä paikanpäälle jo edellisiltana hieman katsastamaan esteitä. Saimme majoituksen Juhan sukulaisen luota Sipoosta, joten rataan tutustuminen järjestyi hyvin ennakkoon. Perjantaina radalta puuttui vielä osa esteistä ja ratamerkinnät olivat kesken, joten en saanut kokonaiskuvaa reitistä, mutta pääsin hieman ennakkoon harjoittelemaan osaa esteistä. Perjantaina reitti vaikutti tosi kimurantilta ja minua alkoi askarruttamaan, että mahdanko pysyä reitillä ollenkaan, sillä rata kiersi syheröä pienellä alueella ja palasi monta kertaa maali- ja lähtöalueen tuntumaan lähtien sieltä uudelleen maastoon. Esteet vaikuttivat fyysisiltä ja edellyttivät paljon hyppimistä ja ponnistusvoimaa. Jonkin verran piti avustaa myös käsillä varsinkin kiipeämistä edellyttävillä esteillä.

Reittiin tutustuessani huomasin, että juoksuosuudet olivat pääosin jatkuvaa ylä- ja alamäkeä sekä välillä muhkuraista heinäpeltoa, joten niillä ei pääsisi lepäämään oikeastaan ollenkaan. Kisasta oli tulossa fyysisesti todella raskas, kun jalat ovat varmasti hapoilla ennen jokaista estettä. Esteinä oli mm. korkea heinäpaalieste, ryömintä matalan verkkoesteen alta mutaliejussa, kallioisen metsämaastorinteen laskeutuminen, isojen autonrengaskasojen ylittäminen, isohkon puron ylittäminen uiden, pienen kivikkoisen puron ylittäminen kahlaten, valtavien Goljatin pyramidiportaiden kiipeäminen ja laskeutuminen hyppien alas, kiipeilyverkkoeste, vedellä täytetyn ison vaihtolavan ylittäminen ja romuautoeste autojen yli hyppien.

Heinäpaaliesteellä

Kisapäivä aukeni upeassa kesäsäässä. Onneksi päivästä oli tulossa lämmin, sillä se helpottaisi jääkylmien vesiesteiden ylittämistä. Mahdollinen vesiesteillä kangistuminen pelotti minua eniten ja nyt näytti siltä, että auringon lämpö huolehtii lihasten lämpimänä pysymisestä koko matkan ajan vesiesteiden toimiessa lähinnä "mukavina" viilentäjinä matkan varrella. Saapuessamme Hakunilan urheilualueelle puoltatoista tuntia ennen starttia oli paikalla jo todella paljon porukkaa. Tapahtumaan odotettiin 5000 osallistujaa, joista suurin osa osallistui hupisarjaan mitä erilaisempiin naamiaisasuihin pukeutuneena. Osa oli todella hauskannäköisiä virityksiä ja niihin oli todella käytetty vaivaa. Eetulla oli päivän aikana todella paljon ihmeteltävää, kun aikuiset naamiaisasuiset ihmiset hyppivät liejussa ja autojen päällä. Touhu oli todella lapsenmielistä ja tapahtuma oli haluttu rakentaa mahdollisimman rennoksi. Kilpasarjaan osallistuvat olivat kuitenkin enemmän tosissaan ja useimmat pukeutuneet tavallisiin urheilutrikoisiin. Minun edessäni viipotti karkuun kuitenkin koko ajan yksi vihreäasuinen menninkäinen kukka kädessään, enkä saanut tuota liukasliikkeistä satuhahmoa millään kiinni. Taisi kaveri voittaa kirkkaasti ainakin naamiaisasuisten miestensarjan.

Toki sain kovaa vastusta myös naisista, sillä mukana oli kovia suunnistajia ja hyviä juoksijoita. Hiidenkiertäjiä edustanut suunnistajanainen oli edessäni pitkään ja ihailin hänen sujuvaa esteiden ylittämistään. Välillä näytti jo siltä, että kisa ratkeaa esteillä, joissa jäin hänestä joka kerta ja jouduin juoksemaan esteillä tulleen eron aina kiinni. Minulla oli juostessa kuitenkin kovempi nopeus ja jaksoin kuroa eroa erityisesti ylämäissä kiinni, jolloin taktiikakseni kisan aikana muodostuikin juoksuvauhdin kiristäminen loppua kohden. Yritin juosta välit niin kovaa kuin mahdollista ja ylittää esteet enimpiä koheltamatta. Taktiikka näytti toimivan ja sain pientä eroa aikaiseksi toisen kierroksen puolen välin jälkeen. Kilpailua mutkisti hieman edessä ollut tuhatpäinen hupisarjalaisten joukko, joita piti kierrellä ja ohitella ojanpenkereiden kautta. Esteillä joutui huutamaan tilaa itselleen, mutta suurin osa antoi tietä kiitettävästi huomatessaan kilpailijan tulevan. Loppu meni yllättävän voimakkaasti henkisellä latauksella ja voimalla runnoen. Maalisuoralla "nakit silmillä" kurvasin ensin väärälle kaistalle, mutta onneksi järjestäjät huusivat perääni ja kurvasin takaisin oikealle maaliin vievälle kaistalle, sillä kolmas kierros olisi ollut jo minullekin liikaa (-:

Romuautojen ylitystä

Maalissa oli todellinen voittajafiilis, kun takana oli tiukka kilpailu ja eroa toiseksi tulleeseen suunnistajanaiseen tuli lopulta vain 15 s. Samalla olin tyytyväinen reitistä selvittyäni, sillä esteet olivat jokainen omalla tavallaan vaativia erityisesti kangistuneilla jaloilla. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni extreme-juoksusta ja varmasti tulen osallistumaan tämän kaltaisiin kisoihin vielä tulevaisuudessakin. Rohkaisen kaikkia muitakin rennolla asenteella kilpailevia osallistumaan ja saamaan vaihtelua tavalliseen juoksuun. Tämän jälkeen tavalliset kisat tuntuvat taas helpoilta.

Tulokset http://www.extremerun.fi/

Nyt edessä häämöttää jo ensimmäiset maastopyöräkisat ja pääsen kokeilemaan uutta Bergamontiani vihdoin kisavauhtisessa ajossa. Tuntumaa pyörään olen saanut jo paljon ja yhteistyö sujuu! Odotan innolla tulevia koitoksia.

Kesäisissä fiiliksissä Sini

Voittajana maalissa

tiistai 13. toukokuuta 2014

SM-maastot Lempäälä

Juhlistimme äitienpäivää koko perheen voimin Lempäälän SM-maastoissa 11.5. Olisin mielellään juossut lauantaina myös aikuisurheilijoiden SM-kisan, mutta valitsin JKU:n edustamisen sunnuntain yleisessä sarjassa joukkuekisan vuoksi. Yksi mahdollisuus olisi ollut yöpyä lähempänä ja juosta molempina päivinä, mutta reissaamista on tullut talven mittaan niin paljon, että arvostin kotona nukuttua yötä.

Vielä lauantaina jouduin hieman empimään lähtemistäni kisaan epämääräisten flunssaoireiden vuoksi, joihin liittyi vatsakipuja. Jätin päätöksen lähtemisestäni sunnuntaiaamuun ja onneksi oloni oli hieman kohentunut yön aikana ja pysyimme lähtösuunnitelmassa. Koko matkan Lempäälään satoi vettä melko rankasti mutta paikan päällä sää poutaantui sopivasti ja kaksi tuntia ennen lähtöä kuluivat rennoissa fiiliksissä. Tunnelma SM-maastoissa on jotenkin kotoinen ja eri tavalla lämminhenkinen kuin esimerkiksi SM-hiihdoissa, joissa median rooli on paljon suurempi. Vaikka nytkin oli TV-kamerat paikalla, ei niiden rooli erityisesti korostunut. SM-maastot ovat minulle matalan kynnyksen tapahtuma, joihin voi mennä mukaan sen hetkisellä kuntotasolla mitenkään erityisesti valmistautumatta.

Lähtölaukauksen pamahdettua naisjuoksijat kirmasivat liikkeelle todella rivakasti. Monet panostivat lähtökiihdytykseen ja jouduin itsekin juoksemaan joukon mukana alussa todella kovaa. Heti alkusuoraa seuranneessa mutkassa tuli pientä sumppua ja jouduin haeskelemaan hyvää paikkaa. Juostessa on kuitenkin hiihtoon verrattuna paljon helpompi vaihdella paikkaa ja puikkelehtia joukossa eteenpäin, jolloin mahdollisesti huono lähtö ei pilaa niin paljoa kuin hiihdossa. Tietenkin massamaratonit ovat oma lukunsa, mutta niissä lähdöt ovatkin eri tavalla järjestettyjä. Taktiikkanani oli juosta kaksi ekaa kierrosta rennosti ja kiihdyttää lopussa vauhtia. Naiset lähtivät kuitenkin niin kovaa liikkeelle, että en halunnut tippua kovin kauaksi vaan yritin seurata isoa joukkoa edessäni. Vauhdinjaoksi muotoutui siten tilannetta lukien ensimmäinen kierros kovinten, toinen vähän hiljempaa ja kolmas vielä hiljempaa. Mutta sama kävi muillekin juoksijoille lähettyvilläni. Joillekin vielä rajummin kuin itselleni. Pääsin viimeisellä kierroksella vielä parin juoksijan ohitse ja sain tehtyä lopussa jopa pienen loppukirin, mikä kertoi siitä että vauhdinjako ei ollut kuitenkaan täysin epäonnistunut. Maalissa olin jopa viime vuotta hyväkuntoisempi, eikä olo ollut oksettava niin kuin joskus juoksukilpailuiden maalissa. Lopputuloksena oli sija 16., mikä on yhden pykälän heikompi kuin vuosi sitten, mutta kisa oli osallistujien suhteen kovempitasoinen, joten juoksuna arvostan tämän kyllä edellisvuotta paremmaksi. Joukkuekisassa sijoituimme tänä vuonna myös hieman viime vuotta alemmaksi sijalle 6.

Päivästä jäi kiva fiilis. Kisat olivat todella hyvin järjestetyt, reitti esimerkillisesti merkattu ja hyväpintainen juosta. Mäkiä olisin kaivannut "ylämäkityyppinä" reitille enemmän, sillä vaihtelevuutta oli nyt haettu lähinnä useilla käännöksillä ja pienillä loivilla nousuilla. Reitillä oli yksi jyrkkä, mutta sekin aika lyhyt nousu. Oli mukava huomata, että kisoihin oli uskaltautunut minun lisäkseni toinenkin todella kova hiihtäjä, enkä ollut hiihtäjien edustajana aivan yksin niin kuin viime vuonna. Niinpä tämäkin äitienpäivä oli paljon mieleenpainuvampi kuin kotona kahvikupposten äärellä vietettynä.

Tästä on hyvä jatkaa juoksuja ensi viikonloppuna Vantaalla! Toivon hieman lämpenevää kevätsäätä.

Lempäälän naisten tulokset: http://www.resultservice.fi/2014/sm_maasto_su/?action=show&sarja=N


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Juosten ja pyöräillen

Olen ottanut kevään innolla vastaan vähälumisen talven jälkeen. Tuntuu että talvesta on jo pitkä aika, vaikka Lapponia-hiihdosta on vasta kolmisen viikkoa. Talven jälkeen olo aina kevenee, kun saa kuoria päältään talven vaatekerrokset ja tuntea tuulen paljaita käsivarsia ja sääriä vasten. Joka kevät tulee uudesti syntynyt olo, kun laji vaihtuu suksilta kokonaan juoksuun ja pyöräilyyn. Siirtymä noihin lajeihin ei tuota vaikeuksia, sillä pidän tuntumaa yllä niihin läpi talven. Tänä keväänä pääsin juoksemaan metsäpoluille ja pururadoille ennätysaikaisin jo huhtikuun alkupuolella, kun sulamisvesiä oli huomattavasti aiempaa vähemmän ja toisaalta aurinkoinen sää sulatti lumesta sitkeimmätkin varjopaikat. Palautuminen Lapponiasta sujui odotettua nopeammin, vaikka ensimmäinen viikko kisan jälkeen tuntui todella väsyneeltä. Palauttelin tekemällä vain kävelylenkkejä usean päivän ajan. Koko keho oli niin väsynyt, ettei tullut mieleen edes yrittää juosta. Huomasin taas jälleen metsässä kävelyn puhdistavan vaikutuksen mieleen ja kehoon. Laji, jonka hyötyä pitkään aliarvioin, on saanut jälleen uuden arvostuksen mielessäni.

Lapponia-hiihdosta meni siis reilu viikko ennen kuin otin juoksuaskelia. Siitä jo viikon päästä oli Pyynikki-juoksu Tampereella, jossa halusin tapani mukaan avata kevään juoksukauden. Kisa on minulle yksi mieluisimmista kympin juoksukisoista reittinsä puolesta, sillä nousumetrejä siinä on vertailun kestävä määrä. Eipä tule mieleen toista noin mäkistä kympin reittiä, jonka olisin kisassa juossut. Lähdin kisaan kovien juoksutreenien suhteen kylmiltään, sillä takana oli vain kolme kevyttä juoksulenkkiä. Minulla ei ollut osallistumisen lisäksi sen suurempia sijoitustavoitteita, joten 2. sija tuntui hyvältä kovien naisjuoksijoiden keskellä. Juoksin koko matkan viimeistä kilometriä lukuun ottamatta rinta rinnan kovassa kunnossa olevan puhdasverisen juoksijan Minna Haka-Riskun kanssa häviten hänelle lopulta vain 10 s. Niin kuin arvelin on talven pitkistä kisoista jäänyt todella kova vauhtikestävyyspohja ja herkkyyden lisääntyessä kesän myötä luotan yltäväni juosten ja pyöräillen koviin suorituksiin.

Monet ihmettelevät, kuinka jaksan kilpailla ympäri vuoden. Yksi avaintekijä siihen on erottaa toisistaan tärkeät ja vähemmän tärkeät kisat, ja uskaltaa lähteä vähemmän tärkeisiin ilman valmistautumista ja kovaa harjoittelua, vaikka keskellä peruskestävyysjaksoa. Vähemmän tärkeisiin kisoihin luen useimmat kesän juoksukilpailut sekä pienemmät pyöräkisat, jotka toimivat vain kovina harjoituksina esim. pk-jakson keskellä. Noihin kisoihin voin lähteä täysin rennosti ilman mitään odotuksia ja jännitystä, jolloin paukkuja säästyy tärkeisiin kisoihin. Toki tarvitsen myös lepoviikonloppuja, jolloin ei ole mitään kisoja. Pyrin huolehtimaan, että kalenterissani on myös täysin kisavapaita jaksoja ja viikonloppuja, jolloin keskityn vain hyvään perusharjoitteluun ja muihin rentouttaviin asioihin. On myös muistettava, että viime talvena kilpailin määrällisesti normaalia talvea vähemmän huonon lumitilanteen vuoksi ja sitä kautta intoa ja voimia säästyi kesäksi enemmän. Toiseksi kuormitusta vähentää myös aito rakkauteni urheiluun, jolloin tekeminen ei ala tuntua työltä vaan säilyy iloa tuottavana asiana. Jos tekeminen alkaa muuttua väkinäiseksi, on se minulle merkki nollauksen tarpeesta. Vielä kolmantena kerrottakoon, että urheilu on vain yksi osa elämääni ja pidän mukana tasaisesti muita elämänalueita, joihin tällä hetkellä kuuluvat tärkeimpänä perhe, sen jälkeen opiskelut sekä työt.

Menoa Pyynikillä
Mielen tasapaino ja kehon balanssi säilyy parhaiten, kun onnistumisen elämyksiä saa useilla elämänalueilla. Itse nautin siitä, että osaan ja saan tehdä monipuolisesti kehittäviä asioita, kuten rakennus- ja pihatöitä, opiskeluihin liittyvää ajatustyötä ja kantaa kasvatusvastuuta sekä kodinhoitovastuuta. Tämä on tullut konkreettisesti esille aikoina, jolloin en ole voinut urheilla jonkun vamman vuoksi. Maailmani ei ole koskaan pysähtynyt, vaan olen täyttänyt päiväni hetkessä jollakin muilla minulle tärkeillä asioilla.

Tänä keväänä olen saanut hiihtokauden jälkeen poikkeuksellisen paljon aikaiseksi. Rakensimme yhdessä Juhan kanssa valokatteen takapihan terassille ja käsittelimme terassilaudat puunsuojalla, joka teki niistä kauniin ruskeat. Levitin kalkin nurmikolle, hoidin puutarhan kevätlannoituksen ja osittain kesäkukkien istutuksen. Ikkunanpesukin on jo selvästi voitin puolella, pölyn peitossa on enää varaston ikkunat. Olen ollut aina kova tekemään fyysistä työtä. Se toimii hyvänä mielen tyhjentäjänä turhista ajatuksista. Saa vain tehdä käsillä ja ajatella juuri sitä, mitä tekee. Minusta ei ole istumaan vaan paikoillani kahdeksaa tuntia päivässä, siksi etsin itselleni vaihtoehtoa pelkälle toimistotyölle. Personal trainerin työssä saan olla aktiivinen ja rytmittää tekemistäni vapaammin sekä toteuttaa omia elämänarvojani paremmin. Odotan ensi syksyä ja valmistumistani innolla, vaikka olen vielä loppupelissä tietämätön tulevasta.

Peruskuntotreeniäni, rakennushommaa
Oma harjoitusohjelma rakentuu tällä hetkellä peruskestävyyslenkeistä, rytmiä silloin tällöin rikkovista vk-treeneistä ja noin joka toinen viikko juoksukisoista. Ensimmäinen pyöräkisa minulla tulee olemaan toukokuun lopulla. Pitkät pk-lenkit teen tällä hetkellä pyörällä todella rauhallisesti ajaen, niiden pituus vaihtelee 2-2,5 t välillä. Lyhyemmät pk-treenit teen yleensä juosten. Niiden peruspituus on 1-1,5 t. Vk-treenin teen tällä hetkellä tasavauhtisena hieman aerobisen kynnyksen yläpuolella max. kerran viikossa sen keston ollessa 30-60 min. Voimaharjoittelussa pääpaino on kestovoimassa ja toiminnallisessa lihaskuntoharjoittelussa pieniä painoja hyödyntäen. Maksimitreeni minulle tulee sitten kisoissa tässä vaiheessa n. joka toinen viikko. Tarkoituksena on lisäksi ottaa ohjelmaan 1-2 krt viikossa juoksulenkin lomassa tehtävät koordinaatiotreenit (kiitos Silja!) ja loikkahyppelyt jalkojen hermotusta kehittämään.

Ensi viikonloppuna juhlistan äitiyteni kolmatta vuotta SM-maastoissa Lempäälässä, joissa juoksen JKU:n joukkueessa. Samana viikonloppuna olisi ollut ensimmäinen maastopyörämaratonkisa Rajamäellä, mutta SM-maastot menevät tällä kertaa edelle. SM-maastoja seuraavana viikonloppuna osallistun tutustumismielessä Vantaalla juostavaan Extreme Runiin, jossa on matkana 16 km ja tiedossa mielenkiintoisia esteitä.

Päätän tälläkin kertaa kirjoitukseni luontokuvaan, jonka valitsen Juhan valokuvakavalkadista. Mieheni on mielestäni jo taitava harrastajavalokuvaaja, jonka kehittymistä kuvaajana olen saanut seurata usean vuoden ajan. Minulla on etuoikeus hyödyntää hänen hienoja otoksia blogissani ja tuoda kuvia myös muiden nähtäväksi. Harmi, että Juhan itsensä kevään hyvä juoksukunto kariutui tulehtuneeseen akillekseen, joka pilasi Vappupäivän puolimaraton tavoitteen.


Kevätpuro

Nauttikaamme keväästä