torstai 13. helmikuuta 2014

Vihdoin lumille kotiladuilla

Aikaa on vierähtänyt jo kolmisen viikkoa Itävallan reissusta ja kotopuolessakin pääsee vihdoin hiihtämään luonnonlumilla. Olen hiihtänyt Huhtasuon laduilla jo melkein parin viikon ajan. Ihanaa, ettei tarvitse enää ajaa joka päivä kaupungin toiselle puolelle hiihtämään 1,3 km mittaista lenkkiä, vaikka suuri kiitos kuuluukin ensilumen ladun ylläpitäjille, jotka ovat mahdollistaneet alkutalven hiihtoharjoittelun Jyväskylässä. Aloitin hiihtämään omilla laduilla tosi vähillä lumilla ja en välittänyt, vaikka hiekkaa pyöri hieman lumen seassa, kun alla oli kivikkosukset. Lunta on suotu koko ajan lisää ja tänään latu oli luisteluhiihtoon jo hyvässä kunnossa. Ladun kuntoon tulemista tosin haittaa runsas kävelijöiden ja koiranulkoiluttajien määrä, mikä on täällä jokatalvinen ongelma. Muutama pyöräilijäkin on vielä seassa, vaikka hyviä kävelyyn ja pyöräilyyn sopivia polkuja on ladun ulkopuolella metsässä.

Itävallan Dolomiten Laufin jälkeen olen hiihtänyt kaksi kansallista kisaa Hollolassa 26.1. ja Tampereella 2.2., joista molemmista oli palkintona 1. sijat. Hollolassa kisamatka oli vain 4,5 km, mikä vastaa minulle melkein sprinttiä. Oli hiihdettävä ihan täysiä alusta loppuun, kun latukin oli profiililtaan helpohko. Ehkä hiukkasen menoa panttasi vielä viikon takainen pitkä kisa ja hermosto oli puoliunessa, mutta silti oli mukava hiihtää ja kisa toimi hyvänä kropan avauksena. Hollolan latu oli mielettömän hyvässä kunnossa ja siinä pystyi luistelemaan rennosti.

Tampereella meno oli vielä Hollolaa parempaa ja 6 km mittainen hyviä nousuja sisältävä latu sopi minulle. Voitin kisan 33 s erolla seuraavaan ja hiihto oli nautinnollista, kun kroppa oli jo täysin palautunut kahden viikon takaisesta. Tampere on minulle suotuisa paikka urheilusuoritusten suhteen, sillä siellä minulla on tapana onnistua sekä pyörällä että suksilla. Myös Kaupissa ladut olivat erinomaiset ja siellä oli tykitettyä hiihtobaanaa useita kilometrejä. Useissa muissa kaupungeissa kaupunki tai kunta osallistuu tavalla tai toisella myös ensilumen latujen investointeihin ja Jyväskylän tilanne asian suhteen tuntuu harmilliselta ladun ollessa ainoastaan muutaman innokkaan hiihdon ystävän ylläpitämä.

 
Tampereen Pyrinnön hiihdot 2.2.

Treeni on painottunut kisojen alettua rauhallisiin pk-lenkkeihin, joihin olen yrittänyt saada lisää pituutta päästyäni hiihtämään pidempiä reittejä. Laajavuoren 1,3 km lenkkiä kiertäessä lopetin lenkit yleensä 1,5 tunnin kohdalla pitkästymiseen, kun omilla laduilla vierähtää pidemmillä reiteillä helposti yli 2 tuntia. Usein joudun patistamaan itseni pois ladulta, jotta herkkyys ei häviä liikaan määräharjoitteluun kesken kauden. Olen säilyttänyt juoksun koko ajan hiihdon rinnalla, mikä ylläpitää jalkojen hermotusta. Juoksen vähintään 2 kertaa viikossa 30-60 min. Itse asiassa viime sunnuntaina korvasin erittäin hidasluistoisen kelin vuoksi kovavauhtisen hiihtoharjoituksen kokonaan juoksulla. Jalat eivät kipeytyneet kovavauhtisesta juoksusta yhtään, joten tuntuma juoksuun on pysynyt hyvin yllä. Tällä hetkellä pyöräily on jäänyt vähälle, mutta yritän pari kertaa viikossa ajella jonkun siirtymän pyörällä, että voimantuotto myös pyörän päällä säilyisi lihasmuistissa.

Viime viikonloppuna ei ollut vapaan kisoja lähettyvillä, joten en päässyt starttaamaan missään, mutta ensi sunnuntaina saan tehtyä hyvän treenin Laajavuoressa järjestettävissä pk-hiihdoissa.


Lumisista kilometreistä nauttien

Sini