sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Extreme Run Vantaa 17.5.

Huomasin tämän mielenkiintoisen tapahtuman Juoksija-lehden kisakalenterista talvella ja päätin jo silloin osallistua. Porkkanaksi kisaan oli laitettu mukavat rahapalkinnot. Reittikuvauksen perusteella tiedossa oli raskas rata Hakunilan hiihtouria myötäillen ja radalla oli 24 estettä jokaista kahdeksan kilometrin kierrosta kohti. Rata kierrettiin kahdesti, jolloin esteitä tuli ylitettäväksi 16 kilometrin matkalla yhteensä lähes 50. Juoksuosuudet eivät minua etukäteen juuri mietityttäneet vaan lähinnä esteet ja niiden ylittämistekniikat. Niinpä halusin mennä paikanpäälle jo edellisiltana hieman katsastamaan esteitä. Saimme majoituksen Juhan sukulaisen luota Sipoosta, joten rataan tutustuminen järjestyi hyvin ennakkoon. Perjantaina radalta puuttui vielä osa esteistä ja ratamerkinnät olivat kesken, joten en saanut kokonaiskuvaa reitistä, mutta pääsin hieman ennakkoon harjoittelemaan osaa esteistä. Perjantaina reitti vaikutti tosi kimurantilta ja minua alkoi askarruttamaan, että mahdanko pysyä reitillä ollenkaan, sillä rata kiersi syheröä pienellä alueella ja palasi monta kertaa maali- ja lähtöalueen tuntumaan lähtien sieltä uudelleen maastoon. Esteet vaikuttivat fyysisiltä ja edellyttivät paljon hyppimistä ja ponnistusvoimaa. Jonkin verran piti avustaa myös käsillä varsinkin kiipeämistä edellyttävillä esteillä.

Reittiin tutustuessani huomasin, että juoksuosuudet olivat pääosin jatkuvaa ylä- ja alamäkeä sekä välillä muhkuraista heinäpeltoa, joten niillä ei pääsisi lepäämään oikeastaan ollenkaan. Kisasta oli tulossa fyysisesti todella raskas, kun jalat ovat varmasti hapoilla ennen jokaista estettä. Esteinä oli mm. korkea heinäpaalieste, ryömintä matalan verkkoesteen alta mutaliejussa, kallioisen metsämaastorinteen laskeutuminen, isojen autonrengaskasojen ylittäminen, isohkon puron ylittäminen uiden, pienen kivikkoisen puron ylittäminen kahlaten, valtavien Goljatin pyramidiportaiden kiipeäminen ja laskeutuminen hyppien alas, kiipeilyverkkoeste, vedellä täytetyn ison vaihtolavan ylittäminen ja romuautoeste autojen yli hyppien.

Heinäpaaliesteellä

Kisapäivä aukeni upeassa kesäsäässä. Onneksi päivästä oli tulossa lämmin, sillä se helpottaisi jääkylmien vesiesteiden ylittämistä. Mahdollinen vesiesteillä kangistuminen pelotti minua eniten ja nyt näytti siltä, että auringon lämpö huolehtii lihasten lämpimänä pysymisestä koko matkan ajan vesiesteiden toimiessa lähinnä "mukavina" viilentäjinä matkan varrella. Saapuessamme Hakunilan urheilualueelle puoltatoista tuntia ennen starttia oli paikalla jo todella paljon porukkaa. Tapahtumaan odotettiin 5000 osallistujaa, joista suurin osa osallistui hupisarjaan mitä erilaisempiin naamiaisasuihin pukeutuneena. Osa oli todella hauskannäköisiä virityksiä ja niihin oli todella käytetty vaivaa. Eetulla oli päivän aikana todella paljon ihmeteltävää, kun aikuiset naamiaisasuiset ihmiset hyppivät liejussa ja autojen päällä. Touhu oli todella lapsenmielistä ja tapahtuma oli haluttu rakentaa mahdollisimman rennoksi. Kilpasarjaan osallistuvat olivat kuitenkin enemmän tosissaan ja useimmat pukeutuneet tavallisiin urheilutrikoisiin. Minun edessäni viipotti karkuun kuitenkin koko ajan yksi vihreäasuinen menninkäinen kukka kädessään, enkä saanut tuota liukasliikkeistä satuhahmoa millään kiinni. Taisi kaveri voittaa kirkkaasti ainakin naamiaisasuisten miestensarjan.

Toki sain kovaa vastusta myös naisista, sillä mukana oli kovia suunnistajia ja hyviä juoksijoita. Hiidenkiertäjiä edustanut suunnistajanainen oli edessäni pitkään ja ihailin hänen sujuvaa esteiden ylittämistään. Välillä näytti jo siltä, että kisa ratkeaa esteillä, joissa jäin hänestä joka kerta ja jouduin juoksemaan esteillä tulleen eron aina kiinni. Minulla oli juostessa kuitenkin kovempi nopeus ja jaksoin kuroa eroa erityisesti ylämäissä kiinni, jolloin taktiikakseni kisan aikana muodostuikin juoksuvauhdin kiristäminen loppua kohden. Yritin juosta välit niin kovaa kuin mahdollista ja ylittää esteet enimpiä koheltamatta. Taktiikka näytti toimivan ja sain pientä eroa aikaiseksi toisen kierroksen puolen välin jälkeen. Kilpailua mutkisti hieman edessä ollut tuhatpäinen hupisarjalaisten joukko, joita piti kierrellä ja ohitella ojanpenkereiden kautta. Esteillä joutui huutamaan tilaa itselleen, mutta suurin osa antoi tietä kiitettävästi huomatessaan kilpailijan tulevan. Loppu meni yllättävän voimakkaasti henkisellä latauksella ja voimalla runnoen. Maalisuoralla "nakit silmillä" kurvasin ensin väärälle kaistalle, mutta onneksi järjestäjät huusivat perääni ja kurvasin takaisin oikealle maaliin vievälle kaistalle, sillä kolmas kierros olisi ollut jo minullekin liikaa (-:

Romuautojen ylitystä

Maalissa oli todellinen voittajafiilis, kun takana oli tiukka kilpailu ja eroa toiseksi tulleeseen suunnistajanaiseen tuli lopulta vain 15 s. Samalla olin tyytyväinen reitistä selvittyäni, sillä esteet olivat jokainen omalla tavallaan vaativia erityisesti kangistuneilla jaloilla. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni extreme-juoksusta ja varmasti tulen osallistumaan tämän kaltaisiin kisoihin vielä tulevaisuudessakin. Rohkaisen kaikkia muitakin rennolla asenteella kilpailevia osallistumaan ja saamaan vaihtelua tavalliseen juoksuun. Tämän jälkeen tavalliset kisat tuntuvat taas helpoilta.

Tulokset http://www.extremerun.fi/

Nyt edessä häämöttää jo ensimmäiset maastopyöräkisat ja pääsen kokeilemaan uutta Bergamontiani vihdoin kisavauhtisessa ajossa. Tuntumaa pyörään olen saanut jo paljon ja yhteistyö sujuu! Odotan innolla tulevia koitoksia.

Kesäisissä fiiliksissä Sini

Voittajana maalissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti